Viime viikon lauantaina sanoimme paremman puoliskoni kanssa tahdon. Vihkiminen tapahtui Helsingin tuomiokirkossa ja hääjuhlaa vietimme kirkon kryptassa. Häistä julkaisen blogikirjoituksen sitten kun olemme saaneet valokuvia tuosta päivästä. Hypätään siis toistaiseksi häiden yli suoraan häämatkaan.

Häämatkana Långvik

Häitä seuraavana päivänä lähdimme häämatkalle… tadaa: Kirkkonummelle! Toteutimme häämatkamme opiskelijabudjetilla ja vietimme sen Långvikissa. Yleensä kun ihmiset ovat kysyneet häämatkamme kohdetta ja olen kertonut menevämme Kirkkonummelle, reaktio on ollut hämmentynyt. Sitten kun olen tarkentanut että olemme varanneet huoneen Långvikista, jälkireaktio on kielinyt helpotuksen tapaista.

Vietimme siis Långvikin kokous- ja kylpylähotellissa kaksi yötä. Häämatkamme ajankohta oli meille, syksyä ja rauhaa rakastavalle kaksikolle, täydellinen. Sunnuntai-illasta tiistaiaamuun hotellissa oli lisäksemme vain joitakin kokousryhmiä. Hotelli ja sen miljöö olivat rauhallisia ja saimme monesti olla omissa oloissamme. Leikimmekin häämatkan ajan että hotelli on meidän.

Mitä sitten teimme?

Sunnuntai-iltana Långvikiin saapuessamme olimme äärimmäisen väsyneitä ja univelkaisia. Olimme ottaneet hääjuhlasta mukaan saamamme kortit, tervehdykset, romanin päiväkirjat, tietovisojen vastaukset, kansion paremman puoliskon polttareista ja vihkiraamatun. Ensimmäisen illan kulutimme käytännössä linnoittautuneina hotellihuoneeseemme ja luimme läpi kaikki nämä ihanuudet. Raamattua tosin emme lukeneet läpi vaan katsoimme mitä vihkipappimme oli siihen kirjoittanut. Kaikkien edellä mainitsemieni lukeminen lämmitti mieltä ja sai hymyn huulille. Ihmiset olivat raapustaneet niin viihdyttäviä ja sydämellisiä viestejä meille.

Yön nukuimme sikeästi ja levollisesti. Häiden aikana tilanne kotonamme oli se, että keittiössä huusi 24/7 tilakuivain. Voi miten olimmekaan onnellisia kun saimme olla ja nukkua hiljaisuudessa! Mikä autuus… Jälkimmäinen yö oli myös kuin taivaanlahja.

Maanantai oli häämatkasta se päivä kun varsinaisesti otimme ilon irti Långvikista. Aloitimme aamun aamiaisella ja täytyy kyllä sanoa että aamiainen on yksi hotellissa majailemisen kohokohdista. Tarjoilupöytä notkui täynnä herkkuja, joita sai vapaasti syödä eikä mitään tarvinnut tehdä itse. Valitsin lautaselleni muun muassa raikkaita hedelmäviipaleita. Ai ai kun oli hyvää. Rakastan hedelmiä mutta kotona olen mahdottoman laiska kuorimaan ja viipaloimaan niitä.

Herkullisen aamupalan jälkeen vietimme aamupäivän ulkoillen. Tutustuimme Långvikin pihapiiriin ja ympäristöön. Aurinko paistoi kauniisti ja alkava ruska antoi parastaan silmille. Tallustelimme kilometrin pituisen kuntopolun, jossa emme kyllä kuntoilleet. Kerran erehdyimme roikkumaan leuanvetotankoon ja totesimme että olemme huonossa kunnossa. Kaikki fyysinen aktiviteetti näyttää niin paljon helpommalle telkkarissa…

Teimme kävelylenkin Långvikin kyläkaupalle, josta ostimme kivennäisvettä ja jätskiä. Samalla tiedustelin myyjältä, millainen kylä Långvik on. Kylässä on kuulemma tuhat asukasta ja kauppa ja alakoulu ovat ainoat palvelut. Alakoulussakin on luokat vain ensimmäisestä neljänteen. Sen jälkeen oppilaat matkaavat bussilla Kirkkonummelle.

Lenkkeilyn jälkeen heitimme frisbeetä frisbeegolf radalla. Käytännössä parempi puolisko opasti minua frisbeegolfin saloihin. Hän on heitellyt frisbeetä aiemminkin, minä ehkä kerran vuosia sitten. Täytyy sanoa että oli yllättävän mukavaa kun tekniikan jollain lailla hoksasi. Intouduimme heitellessä kuvaamaan myös videoita.

Seuraavaksi suuntasimme allasosastolle, jossa oli yksi iso allas, kaksi poreallasta, kylmä kahluuallas ja kylmäallas. Polskimme muutaman kerran ison altaan päästä päähän. Yritin kylmäallasta, mutta kantti ei kestänyt. Niinpä tyydyin vain astelemaan kylmän kahluualtaan läpi. Lopun ajan allasosastolla löhösimmekin porealtaassa, jonka seinässä oli selkää hierovat systeemit.

Tykkäämme molemmat katsoa leffoja ja samalla jöllötellä soffalla. Porealtaassa istuskeleminen ei kuitenkaan ole meidän kummankaan suosikkipuuhaa. Se on ihan kivaa hetken ja sen jälkeen tylsää. Kauaa emme siis allasosastolla kuhnineet. Se täytyy kuitenkin todeta että selän hieronta ja lyhytkin löhöily porealtaassa sai olomme todella rentoutuneiksi.

Allasosastolta lähteissä piipahdin pikaisesti saunan kautta heittämässä löylyt. Saimme muuten olla allasosastolla keskenämme, mikä sopi meille mainiosti. Sen mainitsen vielä, että pukuhuoneen kaapit toimivat kätevästi samalla rannekkeella, jolla pääsi sisälle hotellihuoneeseen. Kuinka simppeliä ja käyttäjäystävällistä! Ranneke sai myös kastua eikä sitä tarvinnut ottaa uidessa pois.

Aktiivisen alkupäivän jälkeen mahamme ruinasivat täytettä. Kävimme myöhäisellä lounaalla Långvikin ravintelissa. Olen tavallisen kotiruoan ystävä ja skeptinen hienoja syömäpaikkoja kohtaan. Kokemukseni mukaan annokset ovat sellaisissa esteettisesti silmiä hiveleviä, mutta kooltaan ärsyttävän pieniä ja maultaan pahoja. Långvikin muonat kumosivat ennakkoluuloni, sillä ruoka oli todella maittavaa!

Alkuruoaksi oli keittoa, pääruoaksi minulla tofua ja paremmalla siikaa kauden kasviksien ja perunamuusin kera. Ai että miten kasvikset olivat rapeita ja tuoreita, taivaallista. Jälkiruokana toimi kielen vievä suklaakakku höysteineen. Annokset sekä näyttivät että maistuivat hyviltä. Annoinkin tarjoilijalle positiivista palautetta siitä miten ruoka mainiolla tavalla yllätti.

Täysillä vatsoilla oli aika pitää pieni lepotauko. Vetäydyimme huoneeseemme katsomaan C Moren kautta Fort Boyardin uusimman jakson. Tykkään tuosta sarjasta, koska siinä olevat tehtävät ovat sellaisia, joita periaatteessa pystyisi tällainen tavallinenkin pulliainen tekemään. Tässä alleviivaan mielelläni tuota periaatteessa sanaa. Parempi puolisko taisi töllötellessämme ottaa samalla päivänokoset.

Illasta suuntasimme jälleen ulos, tällä kertaa Mölkkyä pelaamaan. Mölkky puolestaan oli peli, josta minä omasin enemmän kokemusta ja jota parempi oli kokeillut vain pari kertaa. Otimme neljä erää, joista voitimme molemmat kaksi, lopputuloksena siis onnellinen tasapeli. Mölkyn peluu hämärtävässä syysillassa ja raittiissa ilmassa oli yllättävän mukavaa puuhaa. Filmasimme jälleen videoita.

Palattuamme sisälle tutustuimme Långvikin Game Centeriin. Pelasimme biljardia, pöytäcurlingia, Scrabblea ja Trivial pursuitia. Scrabble oli minun vahvuuteni ja kaikki muut lajit paremman. Siksi hän onkin parempi puoliskoni, nimensä veroinen, fiksu ja käsistään kätevä. Pelailu oli hauskaa, mutta ajattelukykymme Trivialissa alkoi olla illan tullen vähäistä.

Päivämme kruunasi leffa Långvikin omassa pienessä leffateatterissa. Olimme ainoat leffan katsojat, joten saimme valita vaihtoehdoista leffan, jonka halusimme nähdä. Päädyimme Mad Maxiin ja leffaa varten ostimme vastaanotosta karkkipussit. Yksityisnäytös oli sinänsä kiva kokemus, mutta laitteisto oli pieneksi pettymykseksemme vanhahtavaa. Elokuvan näytön tarkkuus ei päätä huimannut ja tekstitykset katosivat välillä. Leffakin taisi olla enemmän parempaa viihdyttävää, mutta oleellista oli se että katsoimme sen yhdessä. Leffan jälkeen painoimme päämme suoraan tyynyyn.

Tiistaina aloitimme aamumme aamiaisen jälkeen allasosastolla. Uiskentelimme ison altaan pari kertaa päästä päähän ja kävimme ottamassa porealtaassa muutamat hieronnat. Teki kyllä terää aloittaa päivä tällä tavalla virkistyen ja rentoutuen. Allasosaston jälkeen pakkasimme ja lähdimme kotia kohti.

Häämatka oli kovasti odotettu ja teki meille molemmille todella hyvää. Arjessamme on tosi harvoin kaksi yhteistä vapaapäivää peräkkäin. Sitäkin harvemmin saamme viettää nämä kaksi vapaapäivää ainoastaan toistemme kanssa meille mieluisia asioita tehden. Häämatkalta palasimme kotiin levänneinä ja rentoutuneina. Mikä parasta, kotiin tullessamme saimme laittaa tauotta huutavan tilakuivaimen pois päältä. Nyt kotonammekin on ollut hiljaista.

Kiitos kun luit kertomuksen häämatkastamme. Oletko sinä lomaillut Långvikissa? Jos olet, millainen paikka sinun mielestäsi oli? 🙂

Syksyisin terveisin,

rouva Jamnes

2 thoughts on “Häämatka

  1. Onnea ja monia armorikkaita vuosia tuoreelle avioparille! Kiva uusi sukunimikin, osaatko jo kirjoittaa sujuvasti nimmarin? 🙂 Tuo frisbeegolf on jotakin, mitä olen halunnut jo kauan kokeilla.

    Tykkää

    1. Lämmin kiitos Liiolii! ❤ Nimmarini on käytännössä eka kirjan ja sen jälkeen sotkua. Kaipa tuo menee mutta ensimmäisen kerran oli hämmentävää kun en aloittanutkaan sukunimeä enää H:lla. 🙂 Frisbeegolf oli kivaa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s