Olen viimeksi kertonut teille kuulumisiani elokuun lopussa. Siitä tuntuu olevan jo tovi ja kaikenlaista on jälleen tapahtunut. Tässä siis kuulumisia arjen asioista.

Gradun palautus

Palautin graduni 4.10 ja työni arvostellaan marraskuussa. Tunnelmani gradun palauttamisesta ovat kahtalaiset. Työssä on jo nyt pari asiaa ja kohtaa, jotka häiritsevät minua. Joitain teknisiä seikkoja, joilla olisin saanut gradustani laadukkaamman, jätin ajan puutteen takia tarkoituksella tekemättä. Graduahan olisi sinänsä voinut hioa ja parannella loputtomiin. Syyskuussa muiden syksyn opintojeni alettua ja kaikessa häähässäkässä aikaa ei vain enää ollut tällaiseen näpertelyyn.

Samaan aikaan kun graduni vajavaisuus häiritsee minua, olen tyytyväinen siihen että kykenin palauttamaan epätäydellisen työn. Jos aikaa olisi, miksei sitä silloin voisikin aina hioa kaiken vimpan päälle? Kun arki koostuu monesta palasesta ja on useita aikaa vieviä asioita samaan aikaan, on oman hyvinvoinnin takia parempi, että jossain vaiheessa päästää irti ja saattaa projektin päätökseen. Palauttaessani gradun onnistuin päästämään irti perfektionistisuudestani. Tästä olen iloinen.

Häiden jälkityöt

Häävalmistelut dominoivat vahvasti syyskuutani. Ajatuksenani oli kirjoittaa häävalmistelut sarjaan viimeinen osa tänne blogiin, mutta se jäi kaikessa tohinassa ja ajan puutteessa tekemättä. Häämatkasta sen sijaan olenkin jo kertonut. Häät menivät ihanasti ja nyt häiden jälkeenkin on riittänyt tehtävää.

Olen käynyt läpi häätavaroita, päättänyt mitä säästämme ja mitä myymme. Olen lajitellut tavaroita pahvilaatikkoihin ja olemme järjestäneet häkkivarastostamme tilaa niille. Myynnissä olevat tavarat olen kuvannut ja laittanut markkinoille. Parit kaupatkin olen jo tehnyt. Karkkibuffetin kauhat myin viidellä eurolla ja lyhtyjen kynttilät kolmella eurolla. Bisnesnaisen vikaa? 😀

Nimenmuutosasioiden suhteen olen ehtinyt tilaamaan ja saamaan uuden passin, ilmoittamaan muutoksesta yliopiston reksiteriin ja työpaikalle, tehnyt ja ottanut käyttöön uudet sähköpostit sekä päivittänyt blogin, CV:n ja portfolion. Vielä pitäisi tilata uusi ajokortti, ilmoittaa pankkeihin, kirjastoihin jne.

Uuden nimen sanomisessa on ollut opettelemista, kirjoittamisessa ei niinkään. Töissä puhelimeen vastatessa meinaa vain tulla niin selkärangasta: ”Helsingin tuomiokirkko, suntio Eveliina Hiltunen.” On myös osoittautunut, että Jamnes on haasteellinen nimi monille. Iltalehden toimittaja taiteili nimeni Jamseniksi. Nimi on sittemmin korjattu artikkeliin, mutta tästä pääset lukemaan sen:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/519cfe52-96ed-4678-b646-95970f2706a4_u0.shtml

Ihan näin sivuseikkana, kun Iltalehden toimittaja Tuomiokirkon kellon pysähdyttyä soitti ja vakavissaan kysyi: ”Niin siis kyse ei nyt ole tuomiopäivästä?” meinasi kyllä ruveta naurattamaan. Taito tuokin, tehdä kärpäsestä härkänen.

Tuntisuntion työt

Töitä olen tehnyt keskimäärin noin 12 tuntia viikossa eli useimmiten kaksi vuoroa. Seuraajani Suomenlinnaan palkattiin jo ennakoivasti kesätyötaukoni alussa. Työvuoroni ovat tätä nykyä enimmäkseen Tuomiokirkossa. Suomenlinnassa on syksyisin ja talvisin niin hiljaista ettei siellä tuntisuntiovuoroja kovin paljoa ole. Työvuorojen painottuminen Tuomiokirkkoon on sopinut minulle hyvin, koska siellä työtehtäviä on monipuolisemmin ja työmatka lyhempi.

Papin töiden hakeminen

Olen aloittanut papin töiden hakemisen, toistaiseksi tuloksetta. Olen ollut yhteydessä hiippakuntien hiippakuntapastoreihin (nimitys vaihtelee hiippakunnittain, mutta se henkilö, joka oman hiippakuntansa alueella auttaa seurakuntia rekrytointihommeleissa), lähettänyt hakemuksia kirkkohr-palvelussa avoinna olleisiin tehtäviin ja ollut yhteydessä tuttuihin paikkoihin.

Tilanne on se että opintoni päättyvät käytännössä 3.12 ja teologian maisterin paperit saan heti tammikuun alussa. Alkuvuodesta pappisvihkimyksiä on viimeisimmän tietoni mukaan Turun, Mikkelin ja Oulun hiippakunnissa. Kaikissa muissa hiippakunnissa minulle ensimmäinen mahdollinen vihkimys on käsittääkseni vasta touko- tai kesäkuussa. Tällä hetkellä siis työnhakuni on keskittynyt Turun, Mikkelin ja Oulun hiippakuntiin. Turun hiippakunnan alueella ei ole ollut yhtään papin paikkaa (kappalaisia ja kirkkoherroja en laske, koska niihin minulla ei ole pätevyyttä) avoimessa haussa.

Työnhaku ja etenkin papin paikan saaminen on todella haastavaa. Paikkoja on vähän ja kilpailu kova. Ajatukseni on se että jos en saa papin töitä alkuvuoden vihkimyksiin mennessä, jään toistaiseksi nykyiseen työpaikkaani ja valmistuttuani päivätöikseni haen töitä. Ongelma tässä on se että tammi- ja helmikuussa erään syyn takia meille tuntisuntioille ei ole Tuomiokirkossa töitä kovin paljoa tarjolla. Eli jos en saa papin töitä alkuvuoteen mennessä, minun pitää joka tapauksessa tammi- ja helmikuun ajaksi etsiä jotain muuta työtä vakityöni tilalle.

Torstaina osallistuin Helsingin ja Espoon hiippakuntien yhteistyössä AKI-liiton kanssa järjestämään rekrytointitilaisuuteen. Tilaisuudesta sain kullan arvoisia vinkkejä esimerkiksi hakemusten kirjoittamiseen. Ansioluettelooni ja portfoliooni olen tyytyväinen, mutta hakemusteni erottuvuutta olen halunnut kehittää.

Saarnaseminaari

Valmistuvana teologina haluan ylläpitää teologista osaamistani, joten osallistun Helsingin hiippakunnan ja Teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen yhteiseen saarnaseminaariin. Ensimmäinen tapaaminen oli keskiviikkona. Oma saarnavuoroni on 4.11 Alppilan kirkon klo 11 messussa. Tänään ajattelin perehtyä pyhän teemaan ja teksteihin ja lähteä niiden kautta mutustelemaan tulevaa saarnaa.

Muut seikat

Parempi puoliskoni on toipunut ruokatorven haavasta ja sen seurauksista mainiosti. Nyt vierellä tallustaa mies, joka ei hyydy heti ensimmäisessä ylämäessä ja jonka kasvoilla on taas väriä. Tästä toipumisesta olen niiiiin kiitollinen ja onnellinen.

Eräs ystäväni sai miehensä kanssa lapsen reilu kuukausi sitten. Viikko sitten kävimme ystäväporukalla katsomassa pienokaista. Voi miten pieni ihminen voi ollakin kaikessa avuttomuudessaan niin suloinen.

Keittiöremonttimme on tullut päätökseen. Ihanaa kun työmaan keskellä eläminen on nyt ohitse, jääkaappi ja tavarat omilla paikoillaan. Ei tarvitse enää sopia aikatauluja remontoijien kanssa. Oma olo on levollinen kun kotona asiat ovat normaalisti.

Summa summarum

Nyt kun häät ovat ohi ja olen palauttanut gradun, arki on muuttunut ja helpottunut. Kuitenkin, arjessa on edelleen paljon kaikkea ja esimerkiksi tämä viikko oli tosi työntäyteinen. Töiden etsimisen tuomasta epävarmuudesta huolimatta olen ollut enimmäkseen positiivisella mielellä. Avioelämä on tuntunut lämpimältä, opinnot häämöttävät loppuaan, jäljellä on enää yksi meneillään oleva kurssi, joka pitää sisällään opetusta sekä yksi essee (enää alle kaksi kuukautta jäljellä siis), olen levännyt tarpeeksi ja mieli on innostunut tulevaisuutta ajatellen. 🙂

Aurinkoisin siunauksin,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s