Kuluvan vuoden vetäessä viimeisiään ja tulevan uuden vuoden kolkuttaessa ovella on tapana tehdä katsaus menneeseen. Mitä vuoteni piti sisällään? Mitkä asiat ilahduttivat ja mitkä harmittivat? Mitkä olivat vuoteni kohokohdat ja mitkä kuopat? Mitä olen oppinut tämän vuoden aikana?

Gradun haasteet

Alkuvuodesta painiskelin graduni kanssa. Tarkoitukseni oli tutkia maahanmuuttajien itsemurhayrityksiä, mutta laajasta yrittämisestä huolimatta en löytänyt tutkimukseeni yhtään osallistujaa. Onneksi ohjaajani antoi minun laajentaa tutkimusta maahanmuuttajista kaikkiin ihmisiin. Kohderyhmän laajentamisen jälkeen osallistujia alkoikin tulla ovista ja ikkunoista, eikä osallistujapulasta ollut enää tietoakaan, päinvastoin. Loppuajan sain painiskella graduni massiiviseksi muodostuneen aineiston kanssa. Näin ne asiat muuttuvat.

Uupumus

Alkuvuodesta olin niin sanotusti kuopassa. Vuoteni alkua väritti gradun haasteiden lisäksi uupumukseni, joka kehittyi pikkuhiljaa liiasta työnteosta. Vuosien saatossa olin täyttänyt kalenterini yhtä aikaa opinnoilla, töillä, vastuu- ja vapaaehtoistehtävillä sekä tunnollisella ihmisten näkemisellä. Uupumustani ei vaikuttanut kovin moni ihminen ymmärtävän, koska kuitenkin tein opintoja eteenpäin ja kävin töissä.

Jäin työstäni ennalta sovitulle viiden viikon tauolle, jonka aikana ahersin gradua ja olin töissä hiihtolomariparilla. Tauko ei siis ollut minkään sortin lomaa ja olin itsekin huolissani, riittäisikö tämä kevennys arkeen viemään uupumusta pois. Yllätyin itsekin, että pelkkä vakityöni poistuminen arjesta hetkeksi todella riitti ja innostuneisuuteni ja tekemisen tarmoni palasivat. Toivuin uupumuksesta loppujen lopuksi yllättävän nopeasti.

Elämäntapamuutos

Uupumuksen selättämisessä ja kestävän elämäntavan opettelussa oli avainasemassa elämäntapamuutokseni, jonka tekeminen oli näin jälkikäteen tarkasteltuna yksi vuoteni kohokohdista. Uupumuksen myötä ymmärsin, että vaikka tekemisen haluni on valtava, voimavarani eivät ole ihan yhtä suuret. Vaikka olen ahkera ja työteliäs, olen kuitenkin ihan tavallinen ihminen ja tarvitsen myös vapaapäiviä ja lepoa. Elämäntapamuutoksessani päätin tietyt raamit arjelleni.

Nämä raamit olivat ihmisten näkeminen vapaa-ajalla kerran viikossa, viikoittaisen opiskelu- ja työtuntimäärien vähentäminen tiettyihin tuntimääriin, kaksi vapaapäivää viikossa, vain yhden vapaaehtoistyön tekeminen ja sen noudattaminen, etten tee vapaa-ajallani mitään ylimääräistä tai käy missään, ellen absoluuttisesti koe, että haluan ja minulla on tähän aikaa ja voimavaroja. Olen elänyt elämäntapamuutokseni mukaan melko säntillisesti. Täytyy todeta, että keväällä elämäntapamuutosta tehdessäni onnistuin luomaan omalle arjelleni juuri sopivat raamit, joiden mukaan elämällä elämäni on tasapainossa. Ehkä siis tunnen itseni tässä vaiheessa elon tietä aika tarkasti?

Uupumukseni opetti minulle armollisuutta itselleni ja ymmärrystä ihmisten erilaisia elämäntilanteita kohtaan. Vaativuuteni suhteessa itseeni ja ihmisten elämien ihmettely ovat vähentyneet paljon. Jos nykyään ihmettelen jotain, ihmettelen mieluummin, miten joku on saanut niin paljon aikaiseksi tai on niin osaava, kuin että ihmettelisin enää miksi joku ei ole tehnyt jotain. Oman elämän kokemukset ja haasteet tuovat perspektiiviä ymmärtää ja auttaa muita ihmisiä.

Uupumuksen ja sen selättämisen myötä tunnen myös omat rajani. Tiedän mitä jaksan ja mihin kykenen. Jos meinaan haalia liikaa tekemistä ja väsyä, osaan rajata. Osaan sanoa ei. Elämäntapamuutoksen myötä arjestani ja elämästäni on tullut kestävää. Olen luottavainen sen suhteen, että olen ottanut tästä yhdestä uupumisesta opikseni enkä uuvuta itseäni enää uudelleen.

Häät

Koko kuluneeseen vuoteen oman tuulahduksena ovat tuoneet häät. Kevät kului häitä suunnitellessa ja valmistellessa. Alkusyksystä valmistelutyöt tiivistyivät ja uurastus huipentui vuoteni merkittävimpään kohokohtaan – 22.syyskuuta hääpäivään. Häitä seurasi häämatka, häiden purkutyöt (tavaroiden järjestely, varastointi ja myynti, valokuvat jne.) ja nimen muutosprosessi. Ennen naimisiin menoa väitin aina, ettei naimisiin meneminen muuta arkea miksikään. Ajattelin, että samalla tavalla ne kotityöt ja arjen askareet jatkossakin hoidetaan.

Olen oppinut ja huomannut että kotityöt ja arjen askareet hoituvat kyllä kuten ennenkin, mutta naimisissa olo on tuonut arkeen uutta henkistä ulottuvuutta ja olotilaa. Kaikessa arjen tekemisessä ja olemisessa on mukana varmuus, tunne sitoutumisesta ja onni naimisissa olemisesta. Tahdon sanominen on lujittanut yhdessä oloamme ja elämänkumppanuuttamme. Nykyisin en enää sano, etteikö naimisiin meno muuttaisi arkea yhtään. Kyllä se muuttaa, henkisesti ja tunnetasolla.

Kesäteologin työt

Kesäni kului jälleen kesäteologin töitä Kuopiossa tehden. Oli ihanaa olla toista kesää samassa kesätyöpaikassa ja kesä kesäteologina oli vuoden kohokohta työnteon näkökulmasta. Paremman puoliskonkin kanssa olimme jo tottuneita välimatkaan ja kahden asunnon välillä seilaamiseen. Nautin kesäteologin töistä niin paljon, että loppukesästä harmitti palata gradun ja tuntisuntion työn pariin. Samaan aikaan olin kuitenkin motivoitunut saattamaan opinnot loppuun, jotta pääsisin pysyvämmin hakemaan ja tekemään töitä teologina.

Työnhaku

Syksyllä aloitin papin töiden hakemisen. Näin jälkikäteen tarkasteltuna aloitin työnhaun ehkä vähän liian aikaisin ja otin turhaa stressiä siitä, että töitä pitäisi löytyä heti. Miksi pitäisi, varsinkin kun papiksi työllistyminen on vahvasti sidoksissa hiippakuntien pappisvihkimysten ajankohtiin? Työnhakuni tuotti tulosta siten että kävin yhdessä piispan tapaamisessa ja pääsin haastatteluun seurakuntapastorin sijaisuuteen. Jäin tässä haussa kolmanneksi.

Olen päässyt yli paineista työllistyä heti ja tällä hetkellä nautin, että saan nyt rauhassa etsiä sitä paikkaa, jossa saisin palvella pappina. Seuraavat mahdolliset vihkimykset ovat touko- ja kesäkuussa, joten minulla ei ole mikään kiire. Tällä hetkellä ensi vuoden puolelle on sovittuna yksi piispan tapaaminen ja yksi haastattelu seurakuntapastorin sijaisuuteen. Haen koko ajan töitä, joten olen optimistinen, että lisääkin vielä tulee. Muitakin uusia työkuvioita on työn alla, kerron kun on jotain konkreettista ja varmaa sanottavaa.

Valmistuminen

Loppuvuoden kohokohtia olivat opintojeni osalta graduni palauttaminen ja valmistumiseni. Jälkimmäinen kävi yllättävän nopeasti, yliopiston valmistumisaikataulun mukaan minun olisi pitänyt saada paperit vasta vuoden vaihteen jälkeen, joten valmistuminen jouluksi oli iloinen yllätys. Pitkä uurastus on takana ja tulevaisuus avoinna.

Kohti seuraavaa vuotta

Tässä oli muutamia poimintoja kuluneesta vuodestani. Kokonaisuutena vuoteni 2018 on ollut tapahtumarikas. Olen tehnyt elämäntapamuutoksen, ollut kesätöissä Kuopiossa, mennyt naimisiin ja valmistunut maisteriksi. Olen oppinut niin elämästä kuin itsestäni ja kasvanut taas piirun verran ymmärtäväisemmäksi ihmiseksi. Mitähän seuraava vuosi tuo tullessaan? Tätä arvoitusta jään odottamaan innolla.

Mitkä olivat sinun vuotesi kohokohdat ja kuopat? 🙂

Levollista, turvallista ja avartavaa uutta vuotta toivotellen,

Eveliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s