Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun, hyvässä hengessä. Keskustelukumppanini kysyi minulta, käynkö vapaa-ajalla kirkossa. Kerroin että ennen kun aloitin tuntisuntion työt opintojeni ohelle, kävin säännöllisesti kirkossa, keskimäärin kerran viikossa. Työt aloitettuani kirkossa käyminen väheni satunnaisiksi käynneiksi. Tehdessäni pitkään noin 25 tuntia viikossa töitä ja opiskellessani lähes täyspäiväisesti, vapaa-aika oli kortilla. Vapaapäivän tullen tiesin, että minun pitäisi mennä kirkkoon, mutta priorisoin lepäämisen ja läsnäolon läheisilleni.

Työni hoitaa hengellisyyttäni

Työssäni osallistun viikoittain kirkollisiin toimituksiin ja jumalanpalveluksiin, joten en myöskään kokenut samanlaista hengellistä tarvetta käydä vapaa-ajalla säännöllisesti kirkossa verrattuna aikaan ennen kirkon töiden aloittamista. Jumalanpalvelukseen osallistuminen on toki erilainen kokemus puhtaasti pelkkänä osallistujana kuin työntekijän roolissa. Silloin kun itselläni ei ole vastuutehtäviä tai velvoitteita, pystyn keskittymään paremmin palvelukseen ja hiljentymään pyhän äärelle. Silti, työssäni kokemani jumalanpalvelukset hoitavat hengellisyyttäni. Hengellisyyttäni hoitaa äärettömän paljon myös se, että aina kun olen töissä, olen kirkossa. Koen pyhää ja Jumalan läsnäoloa jokaisessa työvuorossani.

Kerran kuukaudessa kirkossa

Kerroin keskustelukumppanilleni, että nyt kun opintoni ovat päättymässä ja elämääni vapautuu lisää vapaa-aikaa, voisin alkaa taas käydä vapaa-ajallakin enemmän kirkossa. Valmistuttuani olen pystynyt välillä pitämään kaksikin vapaapäivää viikossa. Viime viikolla sain pidettyä vain yhden vapaapäivän, tällä viikolla pystyn pitämään joko yhden tai kaksi. Valmistumisestani ei ole toki vielä pitkä aika, mutta nyt olen käynyt kirkossa vapaa-ajallani kerran kuukaudessa. Näyttää siltä, että tässä elämäntilanteessa keskimäärin kerran kuukaudessa käyminen voisi olla minulle sopiva tiheys.

Kirkossa pitää käydä?

Keskustelukumppanini kertoi ymmärtävänsä problematiikkani ja olevansa sitä mieltä, että kirkon työntekijöiden pitää käydä vapaa-ajalla kirkossa. Näin siis vaikka opinnot + työt veisivät viikossa yhteensä 60 tuntia aikaa. Keskustelukumppanini ei maininnut, mikä olisi hänen mielestään kirkon työntekijöille sopiva aikajänne käydä vapaa-ajalla kirkossa. En myöskään sitä hoksannut kysyä, joten tämä asia jäi siis avoimeksi.

Kirkossa olisi hyvä käydä

Keskustelukumppanini esitti tärkeän kysymyksen: miltä se ihmisten silmissä näyttää, jos kirkon työntekijät käyvät kirkossa vain silloin kun saavat siitä rahaa? Hänen mielestään kirkon työntekijän näkyminen kirkossa on yhtä merkittävää niin työtehtävissä kuin penkissä osallistumassa. Ajattelen että kirkon työntekijän olisi hyvä käydä kirkossa. Veikkaan että ihmisten silmissä voi näyttää pahalle, jos kirkon työntekijät käyvät kirkossa vain silloin kun saavat siitä palkkaa. Olen myös sitä mieltä, että kirkon työntekijän näkyminen kirkossa on yhtä merkittävää niin työtehtävissä kuin osallistujana.

Miten usein kirkkoon?

Se, miten usein kirkon työntekijän olisi hyvä käydä vapaa-ajallaan kirkossa, on toinen asia. Ymmärrän että ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja olen itsekin kokenut sen, kun vapaa-aika on oikeasti kortilla. Ihmisten levon ja läheisten kanssa vietetyn ajan tarve on myös erilainen. Emme voi vaatia toiselta ihmiseltä samaa, mihin itse pystymme. Ajattelen niin, että kirkon työntekijän ei ole pakko käydä vapaa-ajallaan kirkossa kerran viikossa. Riippuen elämäntilanteesta ja sen kuormittavuudesta, sopiva aikajänne voi olla esimerkiksi kerran kuukaudessa tai muutaman kerran vuodessa.

Jokainen tietää itse parhaiten

Jokainen tietää omat mahdollisuutensa ja rajallisuutensa itse parhaiten. Kirkossa käyminen ja näkyminen on tärkeää, käymisen ja näkymisen säännöllisyys ja tiheys toisarvoista. Toki, jos sinulla on viikossa 60 tuntia töitä ja jaksat käydä vapaa-ajallasi kirkossa kerran viikossa ja priorisoit asiat elämässäsi niin että se on mahdollista, en voi muuta kuin ihailla ja olla puolestasi iloinen. Ja jos sinulla on viikossa 60 tuntia töitä, etkä sen jälkeen enää jaksa lähteä joka viikko kirkkoon ja priorisoit esimerkiksi lähimmäisesi tai levon, ihailen myös sinua ja olen puolestasi iloinen.

Vaatimuksesta aitoon haluun

Pakko tai vaatimus käydä kerran viikossa kirkossa ei ole mielestäni hedelmällinen lähtökohta kirkossa käymiseen. Vaatimukset voivat tehdä uskonelämästä helposti suorittamista, ainakin tunnollisille ihmisille. Aito halu käydä kirkossa on mielestäni hedelmällisempi lähtökohta. Toivon että pääsisimme eroon vaatimuksen ilmapiiristä ja ajatuksesta ”minun pitäisi”. Sen sijaan toivon, että voisimme kunnioittaa toistemme valintoja ja elämäntapoja. Toivon että voisimme olla iloisia siitä, että ihmiset tuntevat itsensä ja tietävät, millaiset järjestelyt ja ajankäyttötavat ovat sopivia heidän elämäntilanteessaan.

Kunnioittavaa keskustelua aiheesta

Päätin kirjoittaa tästä aiheesta, koska se koskettaa ja pohdituttaa monia kirkon työntekijöitä. Veikkaan, että jotkut saattavat kokea syyllisyyttä ja riittämättömyyttä siitä, ”etteivät käy tarpeeksi usein kirkossa”. Tällaisia tuntemuksia olen itsekin kokenut. Mainitsen vielä sen, että käymäni keskustelun ilmapiiri oli avoin ja kumpikin sai kertoa omia ajatuksiaan aiheesta. Keskustelua ei siis haitannut pienet näkemyserot. Juuri tällaista keskustelukumppania kunnioittavaa ja erilaisia ajatuksia sallivaa keskustelua kaipaan.

Ajatuksia? Kokemuksia?

Paukkuvassa pakkasessa ja siunauksin,

Eveliina

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s