Opiskelutoverini teologisesta kirjoitti hiljan omassa The Child Who Spoke blogissaan ulkopuolisuuden kokemuksistaan kirkossa. Inspiroidun usein toisista ihmisistä ja heidän ajatuksistaan, niin kävi nytkin. Aloin pohtia ulkopuolisuuden tunnetta laajemmin ja omia kokemuksiani siitä.

Ulkopuolisuus on surua

Veikkaan että jokainen meistä on joskus kokenut olonsa ulkopuoliseksi, tavalla tai toisella. Ulkopuolisuus on yksi universaaleista ihmisen kokemista tunteista, jonka Suomen mielenterveysseura jaottelee tunnekartassaan surun tunteisiin, yhdessä pettymyksen, apeuden, kaihon, ikävän ja syyllisyyden kanssa.

Ulkopuolisuuden pelko

On selvää, että ulkopuolisuus on tunteena negatiivinen ja epämieluisa. Kukaan meistä ei haluaisi kokea oloaan ulkopuoliseksi ja saatamme pelätä kokemusta siitä, esimerkiksi uudessa opiskelupaikassa, työyhteisössä, harrastuspiirissä tai seurakunnassa. Onneksi ulkopuolisuus voi olla tunteena tilapäinen ja muuttua ajan myötä, tutustuessa uuden yhteisön ihmisiin ja päästessä sisälle porukkaan.

Erilaista ulkopuolisuutta

Ulkopuolisuus ei tarkoita samaa kuin yksin oleminen. On mahdollista, että esimerkiksi koululuokassa itsellä on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa on yhdessä muusta poppoosta ulkopuolinen. Ulkopuolisuutta voi kokea myös vieraassa yhteiskunnassa ja ajatusmaailman tasolla. Voi olla, että oman yhteisön ihmisiin on arkipäiväisellä tasolla hyvä ja toimiva suhde, mutta ajatukset esimerkiksi eettisistä tai hengellisistä asioista eivät kohtaa. Tällöin kokemus ulkopuolisuudesta ei ole kokonaisvaltainen vaan kohdistuu tiettyyn yhteiselon ja yhtenäisyyden kokemuksen tasoon.

Yllättävä ulkopuolisuus

Ulkopuolisuuden tunne saattaa myös yllättää. Asiat ja ihmiset muuttuvat. On mahdollista, että tutussa ja turvallisessa yhteisössä voi jossain vaiheessa ruveta kokemaan olonsa ulkopuoliseksi. Tulee esimerkiksi konflikti tai erimielisyys, jota ei koskaan saada kunnolla ratkaistua ja pitkään jatkunut eripura aiheuttaa pitkässä juoksussa kokemuksen ulkopuolisuudesta.

Tarvitsemme toisia

Tunne ulkopuolisuudesta on aina sidoksissa toisiin ihmisiin, joukkoon ihmisiä. On persoonia, jotka viihtyvät paljon yksin ja tarvitsevat keskivertoa vähemmän sosiaalisia suhteita tai vuorovaikutusta. Kaikki me tarvitsemme kuitenkin jossain määrin toisia ihmisiä. Kenenkään ei ole hyvä olla täysin yksin.

Etsimme yhteisöä

Saattaa olla että elämässämme, ehkä huomaamattammekin, etsimme yhteisöä, jossa meidän olisi hyvä olla. Etsimme ihmisiä, jotka ovat saman henkisiä ja jotka hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. Etsimme porukkaa, jossa voimme kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Joskus etsintämme ei tuota toivotun laista tulosta. Saatamme etsiä omaa yhteisöämme pitkäänkin. Tunne siitä kun vihdoin löytää yhteisön, johon voi kokea kuuluvansa ja huomaa, ettei ole enää pitkään aikaan kokenut itseään ulkopuoliseksi, on yksi parhaimpia elämässä.

Ulkopuolisuus perheessä?

Haluaisin esittää kysymyksen: Voiko ulkopuolisuuden kokemus koskettaa myös perhettä? Voiko omassa perheessään kokea olevansa ulkopuolinen?

Tämä kirjoitus muotoutui ulkopuolisuutta yleisellä tasolla tarkastelevaksi. Ajattelin että voisin lähiaikoina kirjoittaa toisen tekstin, jossa kertoisin omista ulkopuolisuuden kokemuksistani.

Aamuvarhaisin siunauksin,

Eveliina

 

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s