Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta. (Joh. 6: 1-15)

Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita. Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan. Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.

    Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: ”Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?” Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi. Filippus vastasi: ”Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin.” Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle: ”Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?”

    Jeesus sanoi: ”Käskekää kaikkien asettua istumaan.” Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä. Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat. Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan.” He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.

    Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: ”Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan.” Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin.

Viisi leipää ja kaksi kalaa. Tämä Raamatunkertomus saattaa olla joillekin tuttu jo lapsuudesta, sellainen kohta, jota on käsitelty esimerkiksi pyhäkoulussa. Klassikko kokemus on varmaan se, että alakoulussa pappi tulee pitämään aamun avauksen mukanaan viisi oikeaa leivän kannikkaa ja kaksi lelukalaa. Nämä viisi leipää ja kaksi kalaa saattaa olla ne, jotka jäävät aamu-uniselle seitsemän vuotiaalle papin vierailusta mieleen. Eikä se välttämättä haittaa, konkretiasta on lasten kanssa turvallista lähteä liikkeelle ja niiden leipien ja kalojen merkitys voi avautua sitten myöhemmin elämässä.

Tätä saarnaa rakentaessa lähdin itse liikkeelle kysymällä ihmisten ajatuksia näistä viiden leivän ja kahden kalan tapahtumista. Ihmisten tarinoissa liikuttiin lapsuuden viljapellolta saadun leivän muistoista kalasymboliikkaan ja sitä kautta Rooman vallan ajan katakombeihin, yhdysvaltalaisiin autoihin, torilta ostettuun kalakukkoon ja mato-ongella kalasteluun. Jotkut kertoivat että lapsena he eivät oikeastaan edes ihmetelleet tätä kertomuksen ruokkimisihmettä. Yksi ihminen kuvaili, että täysikasvuisen käsityskyvyllä tuo ihme on ollut jotenkin vaikeampi pala purtavaksi.

Tässä Johanneksen evankeliumin kohdassa Jeesus on tosiaan Galileanjärven rannalla sijaitsevan vuoren rinteellä. Sinne Jeesusta on seurannut 5000 miestä sekä naisia ja lapsia, ajatella mikä joukko! Ihmiset ovat vakuuttuneet Jeesuksen tunnusteoista, sairaiden parantamisesta ja lähteneet Hänen matkaansa. Eräällä pojalla sattui olemaan eväänään viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesus siunasi antimet ja muonaa riitti yllin kyllin kaikille. Leipiä jäi jopa yli, 12 korillista, eli paljon enemmän mitä niitä alun perin oli.

Tämä kertomus on aika tyypillinen katkelma Johanneksen evankeliumissa, joka on tosi hengellinen, tapahtumiin sisältyy syvällinen merkitys. Ajattelen että tässä kohdassa on kolme pointtia, joista ensimmäinen on se, että me ihmiset tarvitsemme kahdenlaista leipää; sellaista, jota voi syödä ja hengellistä leipää. Vuoren rinteellä konkretisoitui kaksi ihmisyyden perustarvetta: ruoan tarve ja hengellisyyden tarve. Näitä kahta asiaa me olemme aina tarvinneet ja tulemme tarvitsemaan. Toki meillä on paljon muitakin tarpeita, mutta nämä kaksi ovat sellaisia, jotka ovat tässä kohdassa tapetilla. Ruoan tarve näyttäytyi siis syömisenä ja hengellisyyden tarve Jeesuksen seuraamisena.

Kerroin tästä ihmisestä, jolle on aikuisena ollut vaikeaa ymmärtää, miten ruokaa todella riitti kaikille. Ajattelisin, että tällaiset ajatukset ovat meille ihmisille tosi luontaisia. Miten ihmeessä tuhannet ihmiset voisi saada syödäkseen viidestä leivästä ja kahdesta kalasta? Miten se on mahdollista? Juuri tässä onkin tämän kohdan toinen pointti: Ruoan riittäminen oli ihme. Siunaamalla ja jakamalla leivät ja kalat Jeesus teki tunnusteon, ihmeen. Tapahtuma oli ihmeellinen.

Ihmeteon myötä, ihmiset huomasivat Jeesuksen olevan tarvitsemamme hengellinen leipä. Tämä on kohdan kolmas ja keskeisin pointti: Jeesus on meidän elämämme leipä, hengellinen muona. Tuntuu että ilman hengellistä ruokaa ainakin oma elämä olisi onttoa, tarpeiden tyydyttämistä ja jotenkin merkityksetöntä. Usko Jeesukseen tuo perustan ja merkittävän sisällön tälle maalliselle taipaleelle.

Evankeliumin kohta puhuu meille siis siitä, miten me ihmiset tarvitsemme sekä syötävää leipää että hengellistä leipää. Ja siitä, miten Jumalan ihmeellisten tekojen kautta me saadaan huomata, että Jeesus on meidän tarvitsema hengellinen leipä. Ihminen, josta kerroin sanoi lopuksi, että niinä päivinä kun Jeesuksen ihmeteon ymmärtäminen on vaikeaa, hän ajattelee omastaan jakamisen ja toisten huomioimisen teemoja. Tällaisiin tekoihin tämä Raamatunkohta meitä tosiaan kannustaa. Poika antoi omat eväänsä Jeesukselle, joka jakoi niistä muille ihmisille.

Mainitsin alussa että leipien ja kalojen merkitys voi avautua lapselle myöhemmin elämässä. Ajattelen että niiden merkitys on näiden pointtien lisäksi siinä, että Jumala pystyy siunauksellaan tekemään suuria ihmisten tuomista pienistä lahjoista, kuten pojan eväistä, viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Meidän elämässä tämä voi konkretisoitua esimerkiksi kohta kerättävässä kolehdissa, meidän pienissä lahjoissa. Jumalan siunauksella pienillä rahasummilla saadaan aikaiseksi suuria asioita. Samalla tavalla kuin Jeesuksen kuninkuus rakentuu pienistä aluista, alhaalta päin, meidän kristittynä eläminen rakentuu pienistä teoista.

Paaston keskellä me saamme iloita siitä, että meillä on leipää ja kalaa, jotakin suuhun laitettavaa. Jos ei muuten niin ainakin kirkkokahveilla. Ja kohta ehtoollisella meillä on mahdollisuus ihan konkreettisesti nauttia hengellisestä leivästä, Jeesuksesta. Me voidaan myös olla kiitollisia siitä että kaikessa ihmeellisyydessään Jumala siunaa meitä pieniä ihmisiä ja meidän pieniä tekoja.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s